1. joulukuuta - joulun tunnelma

Joulukuun ensimmäinen päivä. Millaiset fiilikset mulla oli aamulla?
Ei mitenkään erikoiset. Ensimmäisenä avasin tietysti kinder-joulukalenterini ja kotijoulukalenterini ensimmäiset luukut. Sitten olikin jo kiire kouluun tekemään koeviikon toiseksi viimeisintä koetta. Tarvitaan kyllä paljon tsemppiä, jotta aamulla jaksaa lähteä pimeässä kohti koulua ja töitä. Sellaista se aina on, ei siltä voi välttyä. Totta se on, että valkea joulu toisi paljon enemmän iloa ihmisten elämiin. Toivottavasti sitä lunta tupruttelisi vielä ennen joulunpyhiä. Pimeys voi helposti viedä vallan niin nuorelta kuin aikuiseltakin. Täytyy vain keksiä erilaisia keinoja välttää sen ajattelemista. Itse aina nappaan joulusuklaan koulumatkalle taskuun ja koululle päästyäni syön sen kannustuksena päästyäni sängystä koululle asti.

Nyt istun tässä, kello on vähän yli yhdeksän. Joululaulut, kuuma glögi, jouluvalot ja kynttilät. Niistä on mun ilta tehty. Vihdoin kerkeän hetkeksi istahtamaan alas ja vähän rauhoittumaan. Koeviikon stressi alkaa lievittää ja pian on jo joululoma. Kasvaessa alkaa ymmärtämään joulusta ja sen tarkoituksesta enemmän. Lapsena se oli enemmänkin sitä joululahjalistojen kirjoittelemista ja tonttujen kurkistelua ikkunoista.

Monet eivät pidä joulusta ja jouluun liittyvästä hössötyksestä. Mielestäni ensimmäisen adventin jälkeen on ihanaa alkaa rauhoittumaan joulua kohti. Ei niinkään se hössötys erilaisten koristusten, kuusten ja jouluherkkujen perään, vaan se tunnelma. Lämmin ja mukava tunnelma. Rauhoittavat kauneimmat suomalaiset joululaulut ovat parasta, mitä iltaisin voi kuunnella. Kynttilät ja jouluvalot luovat ilmapiiristä lämpimän ja mukavan. Koulusta voi vihdoin ottaa vähemmän paineita ja yrittää lievittää stressiä erilaisin keinoin. Itse pidän kaikista rauhoittavimpana viltin alle käpertymistä ja lukemista, värittämistä tai kutomista. Se vaan jotenkin vie ajatukset muualle ja saa keskittyä vain siihen hetkeen.

Ihmisten pitäisi oppia vähentämään kiirettä ja stressiä. Kuinka mahdottomalta kuulostaa istahtaa illalla alas, sulkea televisio ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Se antaa aivoille lepoa ja valmistaa seuraavaan pimeään aamuun.

Nauttikaa siis joulun tuomasta rauhasta ja kiireettömyydestä. Olkaa yksin, ystävien ja perheen kanssa. Vähentäkää stressaamista turhista asioista ja tehkää juuri niin kuin teistä tuntuu hyvältä.

Lumisiin tunnelmiin päättäen,
♥ Susanne

Valintoja ja riskejä

Kuvittele itsellesi korkokengät jalkaan. Kävelet hyvin karkeasoraisella tiellä, ja lähes joka toinen askeleesi saa nilkkasi vääntymään. Haluaisit niin paljon ottaa korkokengät pois ja kävellä paljain jaloin. Mutta et uskalla. Pelkäät, kuinka paljon sora sattuisi jalkapohjiisi. Se haavoittaisi ja viiltäisi jalkapohjiisi syvät arvet.

Huomaat kauempana soran muuttuvan pehmeäksi hiekaksi. Siellä voisit ottaa kengät pois ja astella pehmeällä, lämpimällä hiekalla. Alat juoksemaan lähemmäksi hiekkaa, mutta huomaat kuinka se liikkuu kauemmaksi, samaa vauhtia kuin sinä. Et tiedä, mitä tehdä. Tuntuu kuin sora ei koskaan loppuisi ja nilkkasi huutavat jo apua. Edessäsi on iso valinta. Jatkaako loppumatka tuntien pienen kivun koko ajan. Vai tuntea hetkellinen julmaton kipu, mutta lopulta päästä sinne, missä mikään ei satu.

Päätät ottaa riskin. Riisut kengät pois ja asettelet jalkasi varovasti soralle. Lähdet kävelemään eteenpäin ja tunnet kuinka julmasti kivien terävät kulmat pistävät jalkapohjiisi. Kipu on suunnaton. Mutta enää hiekka ei liiku kauemmaksi. Se pysyy paikallaan, ja saavutat sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Sattuu ja sattuu, mutta kohta helpottaa.

Pääsit hiekalle. Hiekka on lämmintä ja pehmeää, aivan kuin odotitkin. Olet onnellinen, että otit riskin. Kuljit hetken soraista polkua, mutta pääsit paikkaan, jossa kävely on helppoa.

Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miltä sinusta juuri nyt tuntuu. Onko tulevaisuudessa odotettavissa, jotain mukavaa, jonka haluat saavuttaa. Jotain, joka odottaa. Onko sinulla joku riski, jonka olet halunnut jo pitkään ottaa. Jos riski on ottamisen arvoinen, tee se nyt, älä odota huomista. Aikaa ei ole loputtomiin, tai tilaisuus voi mennä ohitse.

Mietiskelyjä maanantai-iltaan!

Susanne ♥

Ps. Tykästyin todella paljon tähän värityskirjaan, tuo todella mielenrauhaa ja antaa aihetta mietiskelyyn.

Hengähdyshetki

Syksy on laskeutunut.
Purojen virtaus hiljenee.
Ilta saapuu päivä päivältä aikaisemmin.
Lehdet tippuvat ja tuuli yltyy.
Mietin, mitä teen täällä 
ja milloin löydän syksyn rauhan.
Paljon asioita mielessä,
paljon asioita tekemättä.
Jättäisinkö kaiken tekemättä
ja tyytyisen hetkelliseen hiljaisuuteen.
Ympärillä iloisia ja nauravia ihmisiä,
kunpa kerkeisin itsekin nauttimaan hetkestä.
Istun bussissa,
tajuan hetken olevan ainoa koko viikolla,
jolloin saa istua paikallaan
ja katsella maisemia.
Koeviikon kirjat laukussa odottavat lukemistaan.
Nyt en vain pysty.
Stressi kasvaa kasvamistaan.
Musiikkia kuulokkeista
ja painan silmäni hetkeksi kiinni.
Hetki hengähtää.

Kauneus ja liikkumisen ilo

Aamulla herään, nousen ja seisahdun peilin eteen. Peilistä tuijottaa ihminen. Aivan tavallinen ihminen. Aluksi vähättelen ulkonäköäni. Sattumalta muistan psykologian opettajani sanoneen, kuinka tärkeää on kehua itseään peilille. Olet sitä, mitä ajattelet itsestäsi. Sano siis peilille, kuinka kaunis olet.

Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen kauneudesta. Ajattele siis, että sinä olet kaikkein kaunein. Anna myös muiden ajatella itsestään sillä tavalla. Anna itsellesi ja muille oikeus omaan mielipiteeseen.

Jos aamulla valitset vaatteesi, ajatellen, mitä muut pitäisivät niistä, ajattele toisin. Panosta ulkonäköösi itsesi vuoksi, älä muiden. Käy parturissa, käy hieronnassa, käy kasvohoidossa, jotta tuntisit itsesi kauniiksi ja saisit hyvän olon ja mielen. Ei sinun tarvitse käydä siellä muiden vuoksi.

Kaikkein tärkeintä on opetella arvostamaan itseään. Jos osaa arvostaa itseään, niin muutkin arvostavat sinua. Pidä itseäsi kauniina, niin muutkin pitävät. Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet.

Media luo nykyään todella paljon ulkonäköpaineita. Varsinkin meille nuorille. Lähes jokainen kuva, joka julkaistaan, on jotenkin photoshopattu. Ryppyjä poistettu, vyötäröä kavennettu tai käden asentoa on muokattu. Myös suurella meikkimäärällä saadaan katsojien silmistä näkymättömiin ihon epätasaisuudet ja huonosti nukuttujen öiden seurauksena tummat silmänaluset.

Missä on tavallinen nainen?
Nainen, johon muut naiset ja mikseivät tytötkin voisi samaistua. Lehteä selatessa tai televisiota katsoessa olisi mukava ajatella, että "hei, tollakin naisella on vähän ylimääräistä vyötäröllä ja naama punoittaa". Mullakin on, miksen mä voisi olla yhtä iloinen. En ymmärrä, miksei mainonnassa ole vielä keksitty käyttää tätä keinoa. Toki siihen ollaan koko ajan suuntautumassa ja se on hyvä. Saadaan ihmisiä samaistumaan ja haluamaan tuotetta, koska jollakin samankaltaisella on tuote, josta hän on iloitsee ja nauttii.

Pidän silti siitä, että ihmisiä kannustetaan liikkumaan ja ehkä pudottamaan ylimääräisiä kiloja. Maailmassa on jo niin paljon erilaisia roskaruokaketjuja, jolloin ylipaino kasvaa. Mainoksia ja kuvia voitaisiin silti muokata parempaan suuntaan. Uskoisin, että ihmisiä kannustaisi liikkuminen enemmän, jos joku heidän itsensä kaltainen olisi mainoksessa liikkumassa ja nauttisi siitä. Näin ihmiset oppisivat nauttimaan liikunnasta, eivätkä tekisi sitä vain sen takia, että saisivat sen vartalon, mikä mainoksen naisella on. Harva oikeasti saavuttaa sitä vartaloa ja joskus mainoksissa se menee jo yli. Ei ole edes tervettä saavuttaa kroppaa, joka joillakin malleilla on.

Rakastan itse liikkumista ja toivonkin, että moni löytäisi liikunnan ilon, jos ei ole sitä vielä löytänyt. Siitä saa niin paljon irti. Eikä liikuntaa tarvitse harrastaa kenenkään muun vuoksi tai sen takia, että saavuttaisi vartalon, joka mainoksessa vilahti. Jokainen voi liikkua omasta ilosta ja nauttia siitä mitä saavuttaa. Toki moni haluaa tavoitella jotain liikunnallaan, esimerkiksi sitä kaikkien himoitsemaa "rantakuntoa", mutta aina se ei ole pakollista.

Liikuntamuotoja on paljon erilaisia. Itse pidän eniten kuntosaliharjoittelusta. Se on oma kokemukseni, josta olen saanut paljon positiivista mieltä. Olen saanut myös monista muista harrastuksista energiaa päiviini. Harrastuksia on paljon, ja varmasti jokaiselle löytyy se oma juttu, mitä tykkää tehdä. Itsekin olen 10-vuotta harrastanut erilaisia liikuntalajeja, ja nyt vasta ja vihdoin tunnen, että olen löytänyt oman lajini!

Syksyistä liikunnan iloa!
Susanne ♥

Lukion ainevalinnat ja tulevaisuuden suunnitelmat

Tällä hetkellä lukiossa ovat ajankohtaiseksi tulleet ainevalinnat. Nyt pitäisi päättää, mitä aineita alkaa lukemaan ja mihin ammattiin tulevaisuudessa suuntautuu. Lääketiede, oikeustiede, kauppatiede, kasvatustiede. Kaikki erilaisia aloja ja kaikkiin eri aineet, mitä pitäisi opiskella.

Mistä sitten tiedän, mitä haluan?
Paha kysymys. En tiedä. Täytyy siis lukea kaikkia aineita, jotta en sulkisi itseltäni mahdollisuuksia pois.

Lukiossa pakollisia kursseja on paljon, 51 pakollista, 10 syventävää ja lisäksi koulukohtaisia kursseja.
Pakollisina luetaan uskontoa, historiaa, psykologiaa, erilaisia kieliä, luonnontieteellisiä aineita ja monia muita. Mukana on myös taideaineita, kuten kuvaamataitoa ja musiikkia.
Miksi jokaisen täytyy opiskella näitä kaikkia aineita?

Lukiolaisilla on oppivelvollisuus suoritettu. Lukiossa ei olisi pakko käydä. Itse ainakin haluaisin panostaa ja opiskella vain niitä aineita, joita tarvitsen tulevaisuudessa. Mitä hyötyä on siitä, kun käydään kursseja, joita ei tarvita ja tavoitteena on ainoastaan päästä läpi. Ne varmasti häiritsevät keskittymistä niihin merkityksellisiin aineisiin. Olisi hyödyllistä, jos saisi itse valita kurssinsa ja sitten jos haluaakin suuntautua toiselle alalle, niin vaihtaa kurssivalintoja.

Toki asialle ei voi mitään, koska opetussuunnitelma näin määrää. Onneksi siihen on kohta tulossa muutos ja toivottavasti juuri tähän asiaan, jotta opiskeleminen olisi parempaa tulevaisuudessa.

En silti väitä, etteikö olisi hyödyllistä yleissivistää nuoria kaikkien aineiden parissa, mutta näistä merkityksettömistä kursseista voisi jättää esimerkiksi arvostelun pois. Tällöin ainakin itse opiskelisin ainetta rennolla meiningillä ja saattaisin jopa kiinnostua siitä. Toisin kuin pakolla opiskellaan kauhealla kiirellä asioita läpi.

Yläasteella saavutin, mitä halusin. Päättötodistuksessa komeili lähes puhdas kymppien rivi, lukuunottamatta käsityön ja kuvaamataidon ysejä. Sain kiitoksen aherruksestani. Oikeastaan en päättötodistusta sitten missään tarvinnutkaan. Lukioon pääsi 7,5 keskiarvolla, joten päättötodistuksen sai unohtaa. Myöhemmin sitä ei enää tarvita. Kympin keskiarvo ei auttanut edes saamaan kesätyöpaikkaa. Eräs työnantaja sanoi korkean keskiarvon pelottavan työnantajia. Luultavasti ajateltiin, että olisin vain joku lukutoukka.

En tiedä vielä, mitä haluan lukiossa tavoitella ja saavuttaa. Moni opettaja on sanonut, että numerot yleensä laskevat päättötodistuksesta. En tiedä mitä odottaa ensimmäiseltä koeviikolta. Tottakai haluaisin hyviä numeroita, ja yritän niitä saavuttaa ja tehdä töitä niiden eteen. Ei saa silti odottaa liikaa, jottei pettymys voita mieltä. Lukiossa pitää opetella luomaan kokonaiskuva kokeeseen, eikä takertua yksityiskohtiin. Itselläni tämä ei ole vielä täysin hallinnassa. Kaiken oppii aikanaan.

Tällä hetkellä mielessäni pyörii asianajajan ura. Vaihtoehtona on myös luokanopettaja. Nämä ovat hyvin eroavia toisistaan, ja vaativat erilaiset ainevalinnat. Asianajajaksi täytyy opiskella yhteiskuntaoppia ja historiaa. Hyödyllisiä ovat myös eri kielet. Luokanopettajaksi taas opiskeltavina aineina olisivat psykologia ja erilaiset taideaineet.

Oikeustieteeseen on vaikea päästä, ja hakijoista pääsee vain muutama sisään. Mutta aina kannattaa tavoitella suuria, eikä tyytyä keskivertoon.

Monta vaikeaa valintaa on vielä edessä. Kielten, matematiikan, yhteiskuntaopin, psykologian ja fysiikan valinnaisia. Monet kurssit menevät päällekkäin. Pitkiä päiviä ja paljon töitä, jotta saavutan mitä haluan.

Kolme vuotta ei onneksi ole pitkä aika. Pian on jo ensimmäinen kurssi käyty, ja kahden vuoden päästä alkavat ensimmäiset yo-kirjoitukset. Sen jälkeen suuntaan yliopistoon, josta luultavasti vielä joskus jonkun miellyttävän ammatin saan.

 

Miten teidän koulut ovat lähteneet käyntiin?

♥ Susanne

Mitä tehdä sateisena syyspäivänä?

Mun syksy pursuaa motivaatiota ja uusia tavoitteita. Ajattelinkin jakaa näin pikaisesti perjantain kunniaksi osan teille, jos joku vaikka kuulostaisi omaan korvaan kiinnostavalta ja kokeilun arvoiselta! Et menetä mitään jos kokeilet. Marraskuun loppuunmennessä yritän saada kaiken tehtyä, ja postailen matkan varrelta tekemisiäni.

Tänä syksynä yritän:

♥ kutoa villasukat tai kaulahuivin

♥ lukea kirjoja
♥ sisustaa huoneeni uudelleen
♥ hemmotella itseäni
♥ järjestää leffaillan
♥ käydä elokuvissa 
♥ aloittaa uuden harrastuksen 
♥ kokeilla uuden ja erilaisen ruuan tekoa 
♥ nukkua enemmän 
♥ lenkkeillä 
♥ postailla paljon 
♥ pitää leffa-/sarjamaratonin 
♥ myydä turhia tavaroita ja siivota kaappeja
♥ polttaa kynttilöitä
♥ piirrellä 

Syksystä voi nauttia monin eri tavoin, nauti siis sinäkin!

♥ Susanne

Syksyn kauneus

Kello on yhdeksän illalla, syyskuun ensimmäinen päivä. Ulkona on pian pimeää. Aurinko laskee kauas taivaanrantaan. Sumu laskeutuu pellolle ja lintujen laulu lakkaa. Lämpötila hipoo kymmentä astetta.

Kesä meni aivan liian äkkiä ohi. Puiden lehdet muuttavat väriään, vehreä nurmikko kellastuu ja kukat kuolevat pois syksyn tieltä.

Mitä kaunista syksyssä sitten oikein on?

Syksyn ruska, puiden lehtien kaunis värikirjo. Pehmeän vaaleanpunaisena siintävä horisontti, aurinko laskee. Sisällä lämpöä tuovan takan loimuava tuli ja tuoksukynttilät.

Kuvittelen jo, kuinka käperryn sängyn nurkkaan, pehmeä ja pörröinen villapaita ylläni, villasukat jalassa. Käärin lämpimän viltin ympärilleni ja uppoudun aloittamaani kirjaan. Vieressäni kuppi lämmintä kaakaota ja levy Fazerin sinistä suklaata. Mikään ei häiritse, mikään ei ahdista.

Voin myöntää etten ole aikaisemmin ollut sen ihmeellisemmin syksyn ystävä. Joskus olen jopa vihannut sitä. Mutta miksi vihaisin, syksy on kaunis ja nykyään huomaan sen merkityksen arjessani. Syksy on uuden alun aikaa. Uusi koulu, uusi harrastus, ehkä jopa uusia ystäviä. Yritän nauttia jokaisesta vuodenajasta. Tällöin ei tarvitse masentua kun illat pimenevät ja kylmyys saapuu. Voi nauttia monista muista asioista.

Syksyllä voit tehdä kaikkea, paljon. Ei tarvitse olla kiire mihinkään. Arkeen voit aina sovittaa paljon erilaista pientä kivaa piristystä. Aloita uusi harrastus, pidä leffailtoja ystävien kanssa, lue kirjoja, nauti luonnosta, urheile, opettele kutomaan, valmista herkullinen illallinen koko perheelle tai leivo nautittavaksi jotain makeaa. Inspiroidu lehdistä ja sisusta huoneesi aivan uudella tyylillä.
Älä rajoita itseäsi vain koska vuodenaika vaihtuu. Syksy on luovuuden aikaa. Ole luova, tee jotain mitä et olisi uskonut ennen tekeväsi.

Susanne ♥