keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2. joulukuuta - joulun 'to do -list'

Joulukuu on mielestäni pimeän syksyn ja talven paras kuukausi. Jos lunta ei ole, saa melkein luvan kanssa käpertyä viltin alle, ja tehdä niitä jouluisia puuhia, joista pitää. Toki, ulkonakin on paljon tekemistä, ja jos vielä lunta sataisi, niin viihtyisin siellä enemmän kuin mielelläni. Valitettavaa on, kuinka paljon ilmasto on muuttunut muutaman kymmenen vuoden aikana. Toivonkin, että tulevat sukupolvet edes joskus näkisivät ensilumen. Tähän olenkin koonnut itselleni mieleisiä puuhia joulunaikaan, vaikka kaikki eivät aivan jouluun liitykään. Kaikennäköistä keksii, kun vain ryhtyy puuhaan. Osa ehkä saa touhuamaan enemmän, mutta joitakin juttuja tehdessä saa vain rentoutua ja olla ajattelematta.

syödä joulusuklaata
kuunnella joululauluja
polttaa kynttilöitä
hakea joulukuusen
käydä joululahjaostoksilla
paketoida joululahjoja
pitää villasukkia ja muita lämpimiä sekä pörröisiä vaatteita
värittää
lukea
kutoa
treenata paljon
tehdä joulusiivouksen
juoda glögiä
leipoa
katsella jouluisia elokuvia
ihailla jouluvaloja
jos lunta sataa, pulkkailla ja tehdä lumiukkoja


Mitä sä tykkäät tehdä joulukuussa?
 Susanne

tiistai 1. joulukuuta 2015

1. joulukuuta - joulun tunnelma

Joulukuun ensimmäinen päivä. Millaiset fiilikset mulla oli aamulla?
Ei mitenkään erikoiset. Ensimmäisenä avasin tietysti kinder-joulukalenterini ja kotijoulukalenterini ensimmäiset luukut. Sitten olikin jo kiire kouluun tekemään koeviikon toiseksi viimeisintä koetta. Tarvitaan kyllä paljon tsemppiä, jotta aamulla jaksaa lähteä pimeässä kohti koulua ja töitä. Sellaista se aina on, ei siltä voi välttyä. Totta se on, että valkea joulu toisi paljon enemmän iloa ihmisten elämiin. Toivottavasti sitä lunta tupruttelisi vielä ennen joulunpyhiä. Pimeys voi helposti viedä vallan niin nuorelta kuin aikuiseltakin. Täytyy vain keksiä erilaisia keinoja välttää sen ajattelemista. Itse aina nappaan joulusuklaan koulumatkalle taskuun ja koululle päästyäni syön sen kannustuksena päästyäni sängystä koululle asti.

Nyt istun tässä, kello on vähän yli yhdeksän. Joululaulut, kuuma glögi, jouluvalot ja kynttilät. Niistä on mun ilta tehty. Vihdoin kerkeän hetkeksi istahtamaan alas ja vähän rauhoittumaan. Koeviikon stressi alkaa lievittää ja pian on jo joululoma. Kasvaessa alkaa ymmärtämään joulusta ja sen tarkoituksesta enemmän. Lapsena se oli enemmänkin sitä joululahjalistojen kirjoittelemista ja tonttujen kurkistelua ikkunoista.

Monet eivät pidä joulusta ja jouluun liittyvästä hössötyksestä. Mielestäni ensimmäisen adventin jälkeen on ihanaa alkaa rauhoittumaan joulua kohti. Ei niinkään se hössötys erilaisten koristusten, kuusten ja jouluherkkujen perään, vaan se tunnelma. Lämmin ja mukava tunnelma. Rauhoittavat kauneimmat suomalaiset joululaulut ovat parasta, mitä iltaisin voi kuunnella. Kynttilät ja jouluvalot luovat ilmapiiristä lämpimän ja mukavan. Koulusta voi vihdoin ottaa vähemmän paineita ja yrittää lievittää stressiä erilaisin keinoin. Itse pidän kaikista rauhoittavimpana viltin alle käpertymistä ja lukemista, värittämistä tai kutomista. Se vaan jotenkin vie ajatukset muualle ja saa keskittyä vain siihen hetkeen.

Ihmisten pitäisi oppia vähentämään kiirettä ja stressiä. Kuinka mahdottomalta kuulostaa istahtaa illalla alas, sulkea televisio ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Se antaa aivoille lepoa ja valmistaa seuraavaan pimeään aamuun.

Nauttikaa siis joulun tuomasta rauhasta ja kiireettömyydestä. Olkaa yksin, ystävien ja perheen kanssa. Vähentäkää stressaamista turhista asioista ja tehkää juuri niin kuin teistä tuntuu hyvältä.


Lumisiin tunnelmiin päättäen,
♥ Susanne

maanantai 19. lokakuuta 2015

Valintoja ja riskejä

Kuvittele itsellesi korkokengät jalkaan. Kävelet hyvin karkeasoraisella tiellä, ja lähes joka toinen askeleesi saa nilkkasi vääntymään. Haluaisit niin paljon ottaa korkokengät pois ja kävellä paljain jaloin. Mutta et uskalla. Pelkäät, kuinka paljon sora sattuisi jalkapohjiisi. Se haavoittaisi ja viiltäisi jalkapohjiisi syvät arvet.

Huomaat kauempana soran muuttuvan pehmeäksi hiekaksi. Siellä voisit ottaa kengät pois ja astella pehmeällä, lämpimällä hiekalla. Alat juoksemaan lähemmäksi hiekkaa, mutta huomaat kuinka se liikkuu kauemmaksi, samaa vauhtia kuin sinä. Et tiedä, mitä tehdä. Tuntuu kuin sora ei koskaan loppuisi ja nilkkasi huutavat jo apua. Edessäsi on iso valinta. Jatkaako loppumatka tuntien pienen kivun koko ajan. Vai tuntea hetkellinen julmaton kipu, mutta lopulta päästä sinne, missä mikään ei satu.

Päätät ottaa riskin. Riisut kengät pois ja asettelet jalkasi varovasti soralle. Lähdet kävelemään eteenpäin ja tunnet kuinka julmasti kivien terävät kulmat pistävät jalkapohjiisi. Kipu on suunnaton. Mutta enää hiekka ei liiku kauemmaksi. Se pysyy paikallaan, ja saavutat sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Sattuu ja sattuu, mutta kohta helpottaa.

Pääsit hiekalle. Hiekka on lämmintä ja pehmeää, aivan kuin odotitkin. Olet onnellinen, että otit riskin. Kuljit hetken soraista polkua, mutta pääsit paikkaan, jossa kävely on helppoa.


Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miltä sinusta juuri nyt tuntuu. Onko tulevaisuudessa odotettavissa, jotain mukavaa, jonka haluat saavuttaa. Jotain, joka odottaa. Onko sinulla joku riski, jonka olet halunnut jo pitkään ottaa. Jos riski on ottamisen arvoinen, tee se nyt, älä odota huomista. Aikaa ei ole loputtomiin, tai tilaisuus voi mennä ohitse.


Mietiskelyjä maanantai-iltaan!
Susanne 

Ps. Tykästyin todella paljon tähän värityskirjaan, tuo todella mielenrauhaa ja antaa aihetta mietiskelyyn.


perjantai 2. lokakuuta 2015

Hengähdyshetki

Syksy on laskeutunut.
Purojen virtaus hiljenee.
Ilta saapuu päivä päivältä aikaisemmin.
Lehdet tippuvat ja tuuli yltyy.
Mietin, mitä teen täällä 
ja milloin löydän syksyn rauhan.
Paljon asioita mielessä,
paljon asioita tekemättä.
Jättäisinkö kaiken tekemättä
ja tyytyisen hetkelliseen hiljaisuuteen.
Ympärillä iloisia ja nauravia ihmisiä,
kunpa kerkeisin itsekin nauttimaan hetkestä.
Istun bussissa,
tajuan hetken olevan ainoa koko viikolla,
jolloin saa istua paikallaan
ja katsella maisemia.
Koeviikon kirjat laukussa odottavat lukemistaan.
Nyt en vain pysty.
Stressi kasvaa kasvamistaan.
Musiikkia kuulokkeista
ja painan silmäni hetkeksi kiinni.
Hetki hengähtää.




tiistai 15. syyskuuta 2015

Kauneus ja liikkumisen ilo

Aamulla herään, nousen ja seisahdun peilin eteen. Peilistä tuijottaa ihminen. Aivan tavallinen ihminen. Aluksi vähättelen ulkonäköäni. Sattumalta muistan psykologian opettajani sanoneen, kuinka tärkeää on kehua itseään peilille. Olet sitä, mitä ajattelet itsestäsi. Sano siis peilille, kuinka kaunis olet.

Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen kauneudesta. Ajattele siis, että sinä olet kaikkein kaunein. Anna myös muiden ajatella itsestään sillä tavalla. Anna itsellesi ja muille oikeus omaan mielipiteeseen.

Jos aamulla valitset vaatteesi, ajatellen, mitä muut pitäisivät niistä, ajattele toisin. Panosta ulkonäköösi itsesi vuoksi, älä muiden. Käy parturissa, käy hieronnassa, käy kasvohoidossa, jotta tuntisit itsesi kauniiksi ja saisit hyvän olon ja mielen. Ei sinun tarvitse käydä siellä muiden vuoksi.

Kaikkein tärkeintä on opetella arvostamaan itseään. Jos osaa arvostaa itseään, niin muutkin arvostavat sinua. Pidä itseäsi kauniina, niin muutkin pitävät. Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet.

Media luo nykyään todella paljon ulkonäköpaineita. Varsinkin meille nuorille. Lähes jokainen kuva, joka julkaistaan, on jotenkin photoshopattu. Ryppyjä poistettu, vyötäröä kavennettu tai käden asentoa on muokattu. Myös suurella meikkimäärällä saadaan katsojien silmistä näkymättömiin ihon epätasaisuudet ja huonosti nukuttujen öiden seurauksena tummat silmänaluset.

Missä on tavallinen nainen?
Nainen, johon muut naiset ja mikseivät tytötkin voisi samaistua. Lehteä selatessa tai televisiota katsoessa olisi mukava ajatella, että "hei, tollakin naisella on vähän ylimääräistä vyötäröllä ja naama punoittaa". Mullakin on, miksen mä voisi olla yhtä iloinen. En ymmärrä, miksei mainonnassa ole vielä keksitty käyttää tätä keinoa. Toki siihen ollaan koko ajan suuntautumassa ja se on hyvä. Saadaan ihmisiä samaistumaan ja haluamaan tuotetta, koska jollakin samankaltaisella on tuote, josta hän on iloitsee ja nauttii.

Pidän silti siitä, että ihmisiä kannustetaan liikkumaan ja ehkä pudottamaan ylimääräisiä kiloja. Maailmassa on jo niin paljon erilaisia roskaruokaketjuja, jolloin ylipaino kasvaa. Mainoksia ja kuvia voitaisiin silti muokata parempaan suuntaan. Uskoisin, että ihmisiä kannustaisi liikkuminen enemmän, jos joku heidän itsensä kaltainen olisi mainoksessa liikkumassa ja nauttisi siitä. Näin ihmiset oppisivat nauttimaan liikunnasta, eivätkä tekisi sitä vain sen takia, että saisivat sen vartalon, mikä mainoksen naisella on. Harva oikeasti saavuttaa sitä vartaloa ja joskus mainoksissa se menee jo yli. Ei ole edes tervettä saavuttaa kroppaa, joka joillakin malleilla on.

Rakastan itse liikkumista ja toivonkin, että moni löytäisi liikunnan ilon, jos ei ole sitä vielä löytänyt. Siitä saa niin paljon irti. Eikä liikuntaa tarvitse harrastaa kenenkään muun vuoksi tai sen takia, että saavuttaisi vartalon, joka mainoksessa vilahti. Jokainen voi liikkua omasta ilosta ja nauttia siitä mitä saavuttaa. Toki moni haluaa tavoitella jotain liikunnallaan, esimerkiksi sitä kaikkien himoitsemaa "rantakuntoa", mutta aina se ei ole pakollista.

Liikuntamuotoja on paljon erilaisia. Itse pidän eniten kuntosaliharjoittelusta. Se on oma kokemukseni, josta olen saanut paljon positiivista mieltä. Olen saanut myös monista muista harrastuksista energiaa päiviini. Harrastuksia on paljon, ja varmasti jokaiselle löytyy se oma juttu, mitä tykkää tehdä. Itsekin olen 10-vuotta harrastanut erilaisia liikuntalajeja, ja nyt vasta ja vihdoin tunnen, että olen löytänyt oman lajini!


Syksyistä liikunnan iloa!
Susanne 

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Lukion ainevalinnat ja tulevaisuuden suunnitelmat

Tällä hetkellä lukiossa ovat ajankohtaiseksi tulleet ainevalinnat. Nyt pitäisi päättää, mitä aineita alkaa lukemaan ja mihin ammattiin tulevaisuudessa suuntautuu. Lääketiede, oikeustiede, kauppatiede, kasvatustiede. Kaikki erilaisia aloja ja kaikkiin eri aineet, mitä pitäisi opiskella.

Mistä sitten tiedän, mitä haluan?
Paha kysymys. En tiedä. Täytyy siis lukea kaikkia aineita, jotta en sulkisi itseltäni mahdollisuuksia pois.

Lukiossa pakollisia kursseja on paljon, 51 pakollista, 10 syventävää ja lisäksi koulukohtaisia kursseja.
Pakollisina luetaan uskontoa, historiaa, psykologiaa, erilaisia kieliä, luonnontieteellisiä aineita ja monia muita. Mukana on myös taideaineita, kuten kuvaamataitoa ja musiikkia.
Miksi jokaisen täytyy opiskella näitä kaikkia aineita?


Lukiolaisilla on oppivelvollisuus suoritettu. Lukiossa ei olisi pakko käydä. Itse ainakin haluaisin panostaa ja opiskella vain niitä aineita, joita tarvitsen tulevaisuudessa. Mitä hyötyä on siitä, kun käydään kursseja, joita ei tarvita ja tavoitteena on ainoastaan päästä läpi. Ne varmasti häiritsevät keskittymistä niihin merkityksellisiin aineisiin. Olisi hyödyllistä, jos saisi itse valita kurssinsa ja sitten jos haluaakin suuntautua toiselle alalle, niin vaihtaa kurssivalintoja.

Toki asialle ei voi mitään, koska opetussuunnitelma näin määrää. Onneksi siihen on kohta tulossa muutos ja toivottavasti juuri tähän asiaan, jotta opiskeleminen olisi parempaa tulevaisuudessa.

En silti väitä, etteikö olisi hyödyllistä yleissivistää nuoria kaikkien aineiden parissa, mutta näistä merkityksettömistä kursseista voisi jättää esimerkiksi arvostelun pois. Tällöin ainakin itse opiskelisin ainetta rennolla meiningillä ja saattaisin jopa kiinnostua siitä. Toisin kuin pakolla opiskellaan kauhealla kiirellä asioita läpi.


Yläasteella saavutin, mitä halusin. Päättötodistuksessa komeili lähes puhdas kymppien rivi, lukuunottamatta käsityön ja kuvaamataidon ysejä. Sain kiitoksen aherruksestani. Oikeastaan en päättötodistusta sitten missään tarvinnutkaan. Lukioon pääsi 7,5 keskiarvolla, joten päättötodistuksen sai unohtaa. Myöhemmin sitä ei enää tarvita. Kympin keskiarvo ei auttanut edes saamaan kesätyöpaikkaa. Eräs työnantaja sanoi korkean keskiarvon pelottavan työnantajia. Luultavasti ajateltiin, että olisin vain joku lukutoukka.

En tiedä vielä, mitä haluan lukiossa tavoitella ja saavuttaa. Moni opettaja on sanonut, että numerot yleensä laskevat päättötodistuksesta. En tiedä mitä odottaa ensimmäiseltä koeviikolta. Tottakai haluaisin hyviä numeroita, ja yritän niitä saavuttaa ja tehdä töitä niiden eteen. Ei saa silti odottaa liikaa, jottei pettymys voita mieltä. Lukiossa pitää opetella luomaan kokonaiskuva kokeeseen, eikä takertua yksityiskohtiin. Itselläni tämä ei ole vielä täysin hallinnassa. Kaiken oppii aikanaan.


Tällä hetkellä mielessäni pyörii asianajajan ura. Vaihtoehtona on myös luokanopettaja. Nämä ovat hyvin eroavia toisistaan, ja vaativat erilaiset ainevalinnat. Asianajajaksi täytyy opiskella yhteiskuntaoppia ja historiaa. Hyödyllisiä ovat myös eri kielet. Luokanopettajaksi taas opiskeltavina aineina olisivat psykologia ja erilaiset taideaineet.

Oikeustieteeseen on vaikea päästä, ja hakijoista pääsee vain muutama sisään. Mutta aina kannattaa tavoitella suuria, eikä tyytyä keskivertoon.

Monta vaikeaa valintaa on vielä edessä. Kielten, matematiikan, yhteiskuntaopin, psykologian ja fysiikan valinnaisia. Monet kurssit menevät päällekkäin. Pitkiä päiviä ja paljon töitä, jotta saavutan mitä haluan.

Kolme vuotta ei onneksi ole pitkä aika. Pian on jo ensimmäinen kurssi käyty, ja kahden vuoden päästä alkavat ensimmäiset yo-kirjoitukset. Sen jälkeen suuntaan yliopistoon, josta luultavasti vielä joskus jonkun miellyttävän ammatin saan.

 

Miten teidän koulut ovat lähteneet käyntiin?
♥ Susanne


perjantai 4. syyskuuta 2015

Mitä tehdä sateisena syyspäivänä?

Mun syksy pursuaa motivaatiota ja uusia tavoitteita. Ajattelinkin jakaa näin pikaisesti perjantain kunniaksi osan teille, jos joku vaikka kuulostaisi omaan korvaan kiinnostavalta ja kokeilun arvoiselta! Et menetä mitään jos kokeilet. Marraskuun loppuunmennessä yritän saada kaiken tehtyä, ja postailen matkan varrelta tekemisiäni.

Tänä syksynä yritän:


♥ kutoa villasukat tai kaulahuivin
♥ lukea kirjoja
♥ sisustaa huoneeni uudelleen
♥ hemmotella itseäni
♥ järjestää leffaillan
♥ käydä elokuvissa 
♥ aloittaa uuden harrastuksen 
 kokeilla uuden ja erilaisen ruuan tekoa 
 nukkua enemmän 
 lenkkeillä 
 postailla paljon 
 pitää leffa-/sarjamaratonin 
 myydä turhia tavaroita ja siivota kaappeja
♥ polttaa kynttilöitä
♥ piirrellä 




Syksystä voi nauttia monin eri tavoin, nauti siis sinäkin!
♥ Susanne

tiistai 1. syyskuuta 2015

Syksyn kauneus

Kello on yhdeksän illalla, syyskuun ensimmäinen päivä. Ulkona on pian pimeää. Aurinko laskee kauas taivaanrantaan. Sumu laskeutuu pellolle ja lintujen laulu lakkaa. Lämpötila hipoo kymmentä astetta.


Kesä meni aivan liian äkkiä ohi. Puiden lehdet muuttavat väriään, vehreä nurmikko kellastuu ja kukat kuolevat pois syksyn tieltä.

Mitä kaunista syksyssä sitten oikein on?

Syksyn ruska, puiden lehtien kaunis värikirjo. Pehmeän vaaleanpunaisena siintävä horisontti, aurinko laskee. Sisällä lämpöä tuovan takan loimuava tuli ja tuoksukynttilät.



Kuvittelen jo, kuinka käperryn sängyn nurkkaan, pehmeä ja pörröinen villapaita ylläni, villasukat jalassa. Käärin lämpimän viltin ympärilleni ja uppoudun aloittamaani kirjaan. Vieressäni kuppi lämmintä kaakaota ja levy Fazerin sinistä suklaata. Mikään ei häiritse, mikään ei ahdista.

Voin myöntää etten ole aikaisemmin ollut sen ihmeellisemmin syksyn ystävä. Joskus olen jopa vihannut sitä. Mutta miksi vihaisin, syksy on kaunis ja nykyään huomaan sen merkityksen arjessani. Syksy on uuden alun aikaa. Uusi koulu, uusi harrastus, ehkä jopa uusia ystäviä. Yritän nauttia jokaisesta vuodenajasta. Tällöin ei tarvitse masentua kun illat pimenevät ja kylmyys saapuu. Voi nauttia monista muista asioista.


Syksyllä voit tehdä kaikkea, paljon. Ei tarvitse olla kiire mihinkään. Arkeen voit aina sovittaa paljon erilaista pientä kivaa piristystä. Aloita uusi harrastus, pidä leffailtoja ystävien kanssa, lue kirjoja, nauti luonnosta, urheile, opettele kutomaan, valmista herkullinen illallinen koko perheelle tai leivo nautittavaksi jotain makeaa. Inspiroidu lehdistä ja sisusta huoneesi aivan uudella tyylillä.
Älä rajoita itseäsi vain koska vuodenaika vaihtuu. Syksy on luovuuden aikaa. Ole luova, tee jotain mitä et olisi uskonut ennen tekeväsi.

Susanne 

lauantai 29. elokuuta 2015

Kesä 2015

Herään aamulla. Ei ole kiire mihinkään. Tekemistä olisi ja pitäisi keksiä lisää, jotta kesästä ei tulisi "tylsä". Kesän loputtua sitä sitten aattelisi, että ei ole tullut tehtyä yhtään mitään.

Jään sänkyyn makamaan, koska yksinkertaisesti en vain jaksa. Väsyttää.

Mielestäni lomalla tärkeintä oli rentoutuminen. Sitä mä tein. En viipottanut paikasta toiseen kiireellä, ajatellen, että nyt on pakko tehdä ja tapahtua kaikenlaista. Makoilin päivät pitkät sängyssä ja katselin sarjoja. Olisin kyllä halunnut olla enemmän ulkona. 

Mutta paras kaikista. Mökin rauha. Saunan kiukaan rätisevä ääni ja aaltojen lyönti rantaan. Kimmeltävä vesi, grilliruoka ja rakkaan seura. Ei mitään muuta. Se oli se, mitä mä tarvitsin.


Harmi etten aivan kesän alussa tajunnut sitä. Ajattelin juuri niin kuin en olisi halunnut. Paljon pitää tehdä. Pakko. Ajan tunsi valuvan läpi sormien. Päivät matelivat, välissä jopa tokaisin. Tylsää. 

Kerettiin viettämään mökillä vain muutamia iltoja. Tajuttuani, kuinka rauhoittavaa se mulle oli, ei enää ollut mahdollisuutta hipsiä luonnon rauhaan. Mökillä olisi voinut viettää iltaa niin ystävien kuin läheisten kanssa. 
Ehkä ensi kesänä.

Koulut alkoivat. Niin alkoivat myös kesän viimeiset helteet. Harmistutti istua koulunpenkissä, kun ikkunasta paistoi paahtava ja lämmin aurinko sisälle. Kerkesin silti vielä nauttimaan, ja näkemään ystäviäni.


Kasvaessaan oppii arvostamaan niitä pieniä hetkiä, joita ei aikaisemmin ole arvostanut. Täytyy tosissaan pysähtyä, jotta tajuaa. Läheisiä, rakkaita, ystäviä lähettyvillä, joka päivä. Miksi et nauttisi heidän seurastaan. Miksi et ole pitänyt tarpeeksi yhteyttä tai miksette ole viettäneet enempää aikaa yhdessä. Ystävät on niitä, jotka pysyvät sun rinnalla loppuelämän. Pidä kiinni. Lujaa.


Ajatuksia kesästä 2015 lyhyesti koottu yhteen postaukseen. Vähän aktiviteettejä. Voimien keräämistä. Rentoutumista. Ystäviä ja rakkaita. Suurimmilta osin hyvä kesä.

Nyt puista jo katoaa vihreä väri. Ilmat kylmenevät. Syksy tulee. Ei masennuta. Yritetään nauttia jokaisesta kauniista hetkestä, jonka syksy meille tarjoaa.


Mitä sun kesään kuului ja mitä aiot tehdä tänä syksynä? 
Susanne 

torstai 27. elokuuta 2015

10 asiaa, jotka tekevät mut onnelliseksi

1. Läheiset ja rakkaus. Poikaystävä, ystävät, perhe. Jokapäivänen piristys ja tuki.


2. Liikunta. Kuntosalilla käyminen. Treenaaminen tuo energiaa ja motivaatiota mun päiviin.
3. Ruoka. Rakastan ruokaa. En omista kauhean monipuolista ruokavaliota. Nautin silti.


4. Loma. Lomalla on vaan niin mukavaa, kun voi tehdä kaikkea. Ei rajoja.
5. Matkustelu. Erimaiden kulttuurit, ihmiset ja ympäristö saavat mut aina jotenkin innostuneeksi.


6. Netflix. Ei mitään parempaa tekemistä sadepäivänä. Käpertyä peiton alle ja tuijottaa netflixiä. 
7. Tapahtumat. Pienet ja isot tapahtumat. Ei väliä mitä tapahtuu, kunhan on jotain mitä tehdä ja odottaa.


8. Nauru. Aina kun joku nauraa tai hymyilee, tulee mullekin iloinen mieli. Oli se sitten tuttu tai tuntematon.
9. Lämpö. Auringon lämpö, takan lämpö, toisen ihmisen lämmin iho. Niin mukava tunne.


10. Luonto. Mikään ei rauhoita enempää, kuin auringon lasku ja kosken pauhu.


Mitkä asiat saavat teidät onnellisiksi?
Susanne 

torstai 20. elokuuta 2015

Mitä mukaan festareille?

Suuntaan huomenna kohti Blockfestejä ja annankin vähän vinkkejä mitä pakata siihen pieneen festarilaukkuun. Itse sain ainakin yllättävän paljon hyödyllistä tavaraa mahtumaan, vaikka laukku oli olemattoman pieni.

- Puhelin. Et voi koskaan tietää mitä sattuu tai tapahtuu, joten puhelin on hyvä apu hätätilanteissa. Saa sillä myös otettua huikeita kuvia ja videoita.
   * Suosittelen myös 112-sovellusta, jolla voit nappia painamalla lähettää hätäkeskukselle omat              koordinaattisi.

-Vara-akku. Jotta puhelin pysyisi elossa mahdollisimman pitkään. Yllättävän tarpeellinen.

-Pieni käsidesipullo. Bajamajoissa asiointi ei ole kovin hygieenistä, joten ehdottomasti kannatan.

-Vessapaperia. Jos haluat olla hifistelijä.

-Huivi tai hattu. Hyvä olla jos festareille on luvattu kovaa auringonpaahdetta. Mikään ei ole epämiellyttävämpää kuin auringonpistos keskellä festareita.

-Aurinkolasit. Cool asuste ja helpottaa huomattavasti jos festarilavan takaa paistaa aurinko suoraan silmiin.

-Välipalapatukoita tai muuta välipalaa. Festareilla ruokien hinnat ovat todella kalliita. Jos välissä ei ole aivan jäätävä nälkä ja ruokien hinnat eivät innosta, osoittautuu välipalapatukka huippu käteväksi.

-Tyhjä vesipullo. Älä kärsi nestehukasta. Festareilla on yleensä vesipiste, josta pullon voi täyttää.

-Muovipusseja. Jos haluat istuskella maassa, joka voi olla illan tullen kostea tai sulla on ne uudet valkoiset shortsit. Suosittelen.

-Nenäliinoja. Jos nuha iskee, ei tarvitse festarijoukon keskeltä lähteä etsimään paperia.

-Lämmintä vaatetta. Päivällä voi olla helle, mutta illan tullen säätkin viilenevät. Ohut villatakki on ainakin kätevä laittaa laukkuun tai vyötärölle.

-Hyvät kengät. Älä laita niitä uusimpia ja hienoimpia. Illan jälkeen ne on tuhanteen kertaan tallotut ja maaperästä riippuen todella likaiset. En suosittele myöskään korkokenkiä, jos haluat mahdollisimman mukavan festarikokemuksen.

-Rahaa. Rahaa tarvitset ruokaan, tietysti, että jaksat kreisibailata koko festarit. Voit myös ostaa muuta sälää festareiden kojuilta tai jos huvittaa niin hypätä esim. benji-hypyn. Tärkein on kyytimaksu takaisin kotiin, hotelliin tai missä ikinä majoitutkin. Monissa kaupungeissa paikallisliikenteen kulkuvälineillä pääsee halvalla. Tsekkaa aikataulut ajoissa netistä.

-Kipulääkkeitä. Jos se auringonpistos iskee, mikä olisikaan kätevämpää kuin napata laukusta burana ja jatkaa festareita odotellen, että pääkipu menee ohi.

Toivottavasti joku löysi jotain, mitä ei ole aikaisemmin hoksannut!
Onko kukaan muu tulossa Blockfesteille Tampereelle? Vai ootteko jo käynyt tänä kesänä joillakin festareilla? Kertokaa myös mitä teillä oli mukana?



Kuvat viime vuoden Summer Up festareilta, oli huikeeta!
Susanne 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elämäntapani aakkosina

Aikuinen mä en tahtoisi olla. Päivät pitkää raatamista, nyt on jo tarpeeks raskasta.

Be who you are, and believe in what you do.
       = Ole kuka olet, ja usko siihen mitä teet.

Commands are ment to be taken. If they come from your parents.
       = Käskyt ovat tarkoitettu toteltaviksi, jos ne tulevat vanhemmiltasi.

Day by day, make your life worth living.
       = Päivä kerrallaan, tee elämästäsi elämisen arvoista.

Eilen koit pettymyksen, käännä se tänään iloksi.

Fall down and then climb up. The only way you will learn to make a difference.
       = Putoa ja kiipeä sitten ylös. Ainoa tapa oppia tekemään muutos.

Give love to others so that they will give love back to you.
       = Anna rakkautta muille, jotta he voivat antaa rakkautta takaisin sinulle. 

Hengitä välissä, elä tässä päivässä.

Iloitse asioista, joita saavutat. Luultavammin et saavuta samaa asiaa toista kertaa.

Jokainen on yhtä kaunis ja arvokas.

Kaikella on tarkoitus. Niin iloilla, kuin pettymyksillä.

Laittaudu itseäsi varten, älä muita. 

Maanantai on viikon paras päivä. Päivä, jolloin voit aloittaa puhtaalta pöydältä.

Nauti tästä päivästä, älä murehdi huomisesta.

Opettele kuuntelemaan itseäsi.

Punnitse asioiden tärkeysjärjestystä.

Question the things you have been told. Never take anything for granted.
       = Kyseenalaista asiat, joita sinulle on sanottu. Älä koskaan pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Rakasta niin kuin tämä päivä olisi viimeisesi.

Sano sanottavasi, älä jätä mitään mieleen painamaan.

Tue läheisiäsi hädän hetkellä, sekä tavallisena päivänä.

Usko itseesi ja unelmiisi.

Valmis kokemaan uutta ja valoisaa.

While you were crying you missed a lot of happiness.
      = Sillä aikaa kun itkit, menetit paljon onnea.

XOXO gossip girl

You can make a difference in your life.
     = Voit tehdä muutoksen elämääsi. 

Zero coke is baddd

Åre on paikka, jossa jokaisen pitäisi käydä, aivan mahtava.

Äänesi merkitsee, anna sen siis kuulua.

Öinen kuutamouinti, asia jonka jokaisen tulisi kokea edes kerran elämässään.



Toivottavasti saitte vähän enemmän kiinni mun elämästä. Jos sulla on omia elämänohjeita/mottoja, jotka oot todennu hyviksi, niin kerrothan mullekin kommenttiboksissa.

Ihanaa loppuviikkoa, nauttikaa!
Susanne 

maanantai 17. elokuuta 2015

Kuka olen?

Lukion ensimmäinen vuosi. Suuri harppaus. Nyt pitäisi alkaa käyttäytyä niin kuin "aikuinen" ja ottaa täysi vastuu omasta opiskelusta ja elämästä. Vähän pelottaa, vähän jännittää. Kuinka onnistun.

Nimeni on Susanne, olen 16-vuotias. Vai miten se menee. Bloggaamista olen kokeillut jo muutaman kerran ennenkin, ja nyt olen jo pitkään haaveillut uuden blogin aloittamista ns. "puhtaalta pöydältä". Olen ollut huono jakamaan ajatuksiani ja aikasemmin postaukseni ovatkin olleet vain tylsää löpinää. Nyt haluan panostaa ja jakaa välillä vähän syvempiä ajatuksiakin. Toki joukossa on myös mukana paljon erilaisia postauksia monista eri aiheista!


Mielenkiinnonkohteinani ovat urheilu, ruoka ja vaatteet, joten niistä varmaan kuulette eniten. Toteutan mielelläni myös erilaisia toivepostauksia. Yritän postailla tasaiseen tahtiin, jotta kaikkien (mukaanlukien itseni) mielenkiinto pysyisi yllä.

Tosiaan aloitin juuri Kankaanpään Yhteislyseon 1. luokalla ja tunnetila on suoraansanottuna sekava. Tavoitteena olisi päästä lukion jälkeen oikeustieteeseen, mutta aika näyttää mitä eteen tulee. Ensimmäisen jakson oon käynnistänyt hyvin valitsemalla aina keskirivin paikan. Yläasteella kun takarivi oli aina mun juttu. Todistuksen keskiarvo oli silti 9,9. Ei taida homma toimia tällä tavalla enään lukiossa. Asiaa tulee tiukkaan tahtiin ja koeviikolla lukumäärä on suuri.

Bloggaus tuo mulle arkeen vähän erilaisuutta. Pääsen hetkeks pois koulujutuista. Muuten ne pyörii päässä aamusta iltaan. Mukava selvittää ajatuksia ja kirjottaa jonkun muunkin luettavaksi.

Vielä vähän tietoa musta. Mulla on yksi sisko, isosisko. Häneltä oon perinyt ison osan mun tyylistä ja tavoista. Toki me erotaan toisistamme todella paljon ja ollaan molemmat omalaatuisia persoonia. Sisko asuu nykyään kauempana, mutta ollaan ja tullaan aina olemaan todella läheisiä.


Minulla ei ole lemmikkejä. Asun maalla ja pidän siitä. Ei naapureita urkkimassa tai häiritsemässä. Saa tehdä mitä huvittaa.

Parisuhde. Ollaan oltu yhdessä 2,5 vuotta ja parempaa en vois toivoa. Ville on mulle samalla yks mun parhaimmista kavereista. Jutellaan aiheesta kun aiheesta. Ei oo mitään, mitä en vois Villelle kertoa. Ville muutti tänä vuonna n. 100km päähän käymään eri koulua. Kyllä se homma näinkin sujuu. Toivottavasti aika kuluisi nopeasti, jotta päästäisiin joskus muuttamaan siihen omaan kultaiseen kotiin.


Mutta on mulla myös paljon "normaaleja", "tavallisia" ystäviä. Koulusta ei tulis mitään ilman ystäviä. Ei ois ketään, kelle kuiskata tunnilla jotain "hauskaa". Eikä olis ketään kuka kuuntelis tai auttais missään asiassa. Olisin yksin. Onnekseni asia ei ole näin. Vietetään myös vapaa-ajalla aikaa yhdessä ja toivonkin, että nää ystävät pysyisivät mun rinnalla vielä pitkään!


Mutta nyt, pidemmittä puheitta, viikon kirjoittelun ja vuoden harkinnan jälkeen painan julkaise-nappia!

Toivottavasti tykkäätte!
Susanne