Purojen virtaus hiljenee.
Ilta saapuu päivä päivältä aikaisemmin.
Lehdet tippuvat ja tuuli yltyy.
Mietin, mitä teen täällä
ja milloin löydän syksyn rauhan.
Paljon asioita mielessä,
paljon asioita tekemättä.
Jättäisinkö kaiken tekemättä
ja tyytyisen hetkelliseen hiljaisuuteen.
Ympärillä iloisia ja nauravia ihmisiä,
kunpa kerkeisin itsekin nauttimaan hetkestä.
Istun bussissa,
tajuan hetken olevan ainoa koko viikolla,
jolloin saa istua paikallaan
ja katsella maisemia.
Koeviikon kirjat laukussa odottavat lukemistaan.
Nyt en vain pysty.
Stressi kasvaa kasvamistaan.
Musiikkia kuulokkeista
ja painan silmäni hetkeksi kiinni.
Hetki hengähtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti