Mistä sitten tiedän, mitä haluan?
Paha kysymys. En tiedä. Täytyy siis lukea kaikkia aineita, jotta en sulkisi itseltäni mahdollisuuksia pois.
Lukiossa pakollisia kursseja on paljon, 51 pakollista, 10 syventävää ja lisäksi koulukohtaisia kursseja.
Pakollisina luetaan uskontoa, historiaa, psykologiaa, erilaisia kieliä, luonnontieteellisiä aineita ja monia muita. Mukana on myös taideaineita, kuten kuvaamataitoa ja musiikkia.
Miksi jokaisen täytyy opiskella näitä kaikkia aineita?
Lukiolaisilla on oppivelvollisuus suoritettu. Lukiossa ei olisi pakko käydä. Itse ainakin haluaisin panostaa ja opiskella vain niitä aineita, joita tarvitsen tulevaisuudessa. Mitä hyötyä on siitä, kun käydään kursseja, joita ei tarvita ja tavoitteena on ainoastaan päästä läpi. Ne varmasti häiritsevät keskittymistä niihin merkityksellisiin aineisiin. Olisi hyödyllistä, jos saisi itse valita kurssinsa ja sitten jos haluaakin suuntautua toiselle alalle, niin vaihtaa kurssivalintoja.
Toki asialle ei voi mitään, koska opetussuunnitelma näin määrää. Onneksi siihen on kohta tulossa muutos ja toivottavasti juuri tähän asiaan, jotta opiskeleminen olisi parempaa tulevaisuudessa.
En silti väitä, etteikö olisi hyödyllistä yleissivistää nuoria kaikkien aineiden parissa, mutta näistä merkityksettömistä kursseista voisi jättää esimerkiksi arvostelun pois. Tällöin ainakin itse opiskelisin ainetta rennolla meiningillä ja saattaisin jopa kiinnostua siitä. Toisin kuin pakolla opiskellaan kauhealla kiirellä asioita läpi.
Yläasteella saavutin, mitä halusin. Päättötodistuksessa komeili lähes puhdas kymppien rivi, lukuunottamatta käsityön ja kuvaamataidon ysejä. Sain kiitoksen aherruksestani. Oikeastaan en päättötodistusta sitten missään tarvinnutkaan. Lukioon pääsi 7,5 keskiarvolla, joten päättötodistuksen sai unohtaa. Myöhemmin sitä ei enää tarvita. Kympin keskiarvo ei auttanut edes saamaan kesätyöpaikkaa. Eräs työnantaja sanoi korkean keskiarvon pelottavan työnantajia. Luultavasti ajateltiin, että olisin vain joku lukutoukka.
En tiedä vielä, mitä haluan lukiossa tavoitella ja saavuttaa. Moni opettaja on sanonut, että numerot yleensä laskevat päättötodistuksesta. En tiedä mitä odottaa ensimmäiseltä koeviikolta. Tottakai haluaisin hyviä numeroita, ja yritän niitä saavuttaa ja tehdä töitä niiden eteen. Ei saa silti odottaa liikaa, jottei pettymys voita mieltä. Lukiossa pitää opetella luomaan kokonaiskuva kokeeseen, eikä takertua yksityiskohtiin. Itselläni tämä ei ole vielä täysin hallinnassa. Kaiken oppii aikanaan.
Tällä hetkellä mielessäni pyörii asianajajan ura. Vaihtoehtona on myös luokanopettaja. Nämä ovat hyvin eroavia toisistaan, ja vaativat erilaiset ainevalinnat. Asianajajaksi täytyy opiskella yhteiskuntaoppia ja historiaa. Hyödyllisiä ovat myös eri kielet. Luokanopettajaksi taas opiskeltavina aineina olisivat psykologia ja erilaiset taideaineet.
Oikeustieteeseen on vaikea päästä, ja hakijoista pääsee vain muutama sisään. Mutta aina kannattaa tavoitella suuria, eikä tyytyä keskivertoon.
Monta vaikeaa valintaa on vielä edessä. Kielten, matematiikan, yhteiskuntaopin, psykologian ja fysiikan valinnaisia. Monet kurssit menevät päällekkäin. Pitkiä päiviä ja paljon töitä, jotta saavutan mitä haluan.
Kolme vuotta ei onneksi ole pitkä aika. Pian on jo ensimmäinen kurssi käyty, ja kahden vuoden päästä alkavat ensimmäiset yo-kirjoitukset. Sen jälkeen suuntaan yliopistoon, josta luultavasti vielä joskus jonkun miellyttävän ammatin saan.
Miten teidän koulut ovat lähteneet käyntiin?
♥ Susanne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti