maanantai 19. lokakuuta 2015

Valintoja ja riskejä

Kuvittele itsellesi korkokengät jalkaan. Kävelet hyvin karkeasoraisella tiellä, ja lähes joka toinen askeleesi saa nilkkasi vääntymään. Haluaisit niin paljon ottaa korkokengät pois ja kävellä paljain jaloin. Mutta et uskalla. Pelkäät, kuinka paljon sora sattuisi jalkapohjiisi. Se haavoittaisi ja viiltäisi jalkapohjiisi syvät arvet.

Huomaat kauempana soran muuttuvan pehmeäksi hiekaksi. Siellä voisit ottaa kengät pois ja astella pehmeällä, lämpimällä hiekalla. Alat juoksemaan lähemmäksi hiekkaa, mutta huomaat kuinka se liikkuu kauemmaksi, samaa vauhtia kuin sinä. Et tiedä, mitä tehdä. Tuntuu kuin sora ei koskaan loppuisi ja nilkkasi huutavat jo apua. Edessäsi on iso valinta. Jatkaako loppumatka tuntien pienen kivun koko ajan. Vai tuntea hetkellinen julmaton kipu, mutta lopulta päästä sinne, missä mikään ei satu.

Päätät ottaa riskin. Riisut kengät pois ja asettelet jalkasi varovasti soralle. Lähdet kävelemään eteenpäin ja tunnet kuinka julmasti kivien terävät kulmat pistävät jalkapohjiisi. Kipu on suunnaton. Mutta enää hiekka ei liiku kauemmaksi. Se pysyy paikallaan, ja saavutat sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Sattuu ja sattuu, mutta kohta helpottaa.

Pääsit hiekalle. Hiekka on lämmintä ja pehmeää, aivan kuin odotitkin. Olet onnellinen, että otit riskin. Kuljit hetken soraista polkua, mutta pääsit paikkaan, jossa kävely on helppoa.


Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miltä sinusta juuri nyt tuntuu. Onko tulevaisuudessa odotettavissa, jotain mukavaa, jonka haluat saavuttaa. Jotain, joka odottaa. Onko sinulla joku riski, jonka olet halunnut jo pitkään ottaa. Jos riski on ottamisen arvoinen, tee se nyt, älä odota huomista. Aikaa ei ole loputtomiin, tai tilaisuus voi mennä ohitse.


Mietiskelyjä maanantai-iltaan!
Susanne 

Ps. Tykästyin todella paljon tähän värityskirjaan, tuo todella mielenrauhaa ja antaa aihetta mietiskelyyn.


perjantai 2. lokakuuta 2015

Hengähdyshetki

Syksy on laskeutunut.
Purojen virtaus hiljenee.
Ilta saapuu päivä päivältä aikaisemmin.
Lehdet tippuvat ja tuuli yltyy.
Mietin, mitä teen täällä 
ja milloin löydän syksyn rauhan.
Paljon asioita mielessä,
paljon asioita tekemättä.
Jättäisinkö kaiken tekemättä
ja tyytyisen hetkelliseen hiljaisuuteen.
Ympärillä iloisia ja nauravia ihmisiä,
kunpa kerkeisin itsekin nauttimaan hetkestä.
Istun bussissa,
tajuan hetken olevan ainoa koko viikolla,
jolloin saa istua paikallaan
ja katsella maisemia.
Koeviikon kirjat laukussa odottavat lukemistaan.
Nyt en vain pysty.
Stressi kasvaa kasvamistaan.
Musiikkia kuulokkeista
ja painan silmäni hetkeksi kiinni.
Hetki hengähtää.