Kuka olen?

Lukion ensimmäinen vuosi. Suuri harppaus. Nyt pitäisi alkaa käyttäytyä niin kuin "aikuinen" ja ottaa täysi vastuu omasta opiskelusta ja elämästä. Vähän pelottaa, vähän jännittää. Kuinka onnistun.

Nimeni on Susanne, olen 16-vuotias. Vai miten se menee. Bloggaamista olen kokeillut jo muutaman kerran ennenkin, ja nyt olen jo pitkään haaveillut uuden blogin aloittamista ns. "puhtaalta pöydältä". Olen ollut huono jakamaan ajatuksiani ja aikasemmin postaukseni ovatkin olleet vain tylsää löpinää. Nyt haluan panostaa ja jakaa välillä vähän syvempiä ajatuksiakin. Toki joukossa on myös mukana paljon erilaisia postauksia monista eri aiheista!

Mielenkiinnonkohteinani ovat urheilu, ruoka ja vaatteet, joten niistä varmaan kuulette eniten. Toteutan mielelläni myös erilaisia toivepostauksia. Yritän postailla tasaiseen tahtiin, jotta kaikkien (mukaanlukien itseni) mielenkiinto pysyisi yllä.

Tosiaan aloitin juuri Kankaanpään Yhteislyseon 1. luokalla ja tunnetila on suoraansanottuna sekava. Tavoitteena olisi päästä lukion jälkeen oikeustieteeseen, mutta aika näyttää mitä eteen tulee. Ensimmäisen jakson oon käynnistänyt hyvin valitsemalla aina keskirivin paikan. Yläasteella kun takarivi oli aina mun juttu. Todistuksen keskiarvo oli silti 9,9. Ei taida homma toimia tällä tavalla enään lukiossa. Asiaa tulee tiukkaan tahtiin ja koeviikolla lukumäärä on suuri.

Bloggaus tuo mulle arkeen vähän erilaisuutta. Pääsen hetkeks pois koulujutuista. Muuten ne pyörii päässä aamusta iltaan. Mukava selvittää ajatuksia ja kirjottaa jonkun muunkin luettavaksi.

Vielä vähän tietoa musta. Mulla on yksi sisko, isosisko. Häneltä oon perinyt ison osan mun tyylistä ja tavoista. Toki me erotaan toisistamme todella paljon ja ollaan molemmat omalaatuisia persoonia. Sisko asuu nykyään kauempana, mutta ollaan ja tullaan aina olemaan todella läheisiä.

Minulla ei ole lemmikkejä. Asun maalla ja pidän siitä. Ei naapureita urkkimassa tai häiritsemässä. Saa tehdä mitä huvittaa.

Parisuhde. Ollaan oltu yhdessä 2,5 vuotta ja parempaa en vois toivoa. Ville on mulle samalla yks mun parhaimmista kavereista. Jutellaan aiheesta kun aiheesta. Ei oo mitään, mitä en vois Villelle kertoa. Ville muutti tänä vuonna n. 100km päähän käymään eri koulua. Kyllä se homma näinkin sujuu. Toivottavasti aika kuluisi nopeasti, jotta päästäisiin joskus muuttamaan siihen omaan kultaiseen kotiin.

Mutta on mulla myös paljon "normaaleja", "tavallisia" ystäviä. Koulusta ei tulis mitään ilman ystäviä. Ei ois ketään, kelle kuiskata tunnilla jotain "hauskaa". Eikä olis ketään kuka kuuntelis tai auttais missään asiassa. Olisin yksin. Onnekseni asia ei ole näin. Vietetään myös vapaa-ajalla aikaa yhdessä ja toivonkin, että nää ystävät pysyisivät mun rinnalla vielä pitkään!

Mutta nyt, pidemmittä puheitta, viikon kirjoittelun ja vuoden harkinnan jälkeen painan julkaise-nappia!

Toivottavasti tykkäätte!
Susanne ♥