torstai 9. kesäkuuta 2016

Perfektionismi - täydellisyyden tavoittelu

Viime aikoina, päässäni ovat pyörineet monet ajatukset tulevaisuudesta. Muun muassa ajatukset kesästä, opiskelusta, ihmissuhteista ja omasta kehostani. En saa unta ja luon mielessäni erilaisia listoja ja kehittelen tehtäviä, joita minun täytyy suorittaa. Tällä tavoin kaikki asiat varmasti sujuisivat haluamallani tavalla ja pian tulisi se päivä, kun kaikki asiat olisivat täydellisti, elämä hymyilisi ja olisin onnellinen. Kuvittelen että, täydellinen koulumenestys, kesä, parisuhde, ystävyys, mieli, kroppa jne. tekisivät minut onnelliseksi.

 

Mitä sitten on täydellisyys? Voiko elämästä todella tehdä täydellistä?
Wikipedian mukaan täydellinen tarkoittaa virheetöntä, moitteetonta, erittäin hyvää ja kaiken kattavaa, josta ei puutu mitään. Tiedän, että kukaan ei ole täydellinen, mutta silti tavoittelen täydellisyyttä päivittäin. Haluan jokaisen asian olevan just eikä melkein. Ajattelen saavuttavani täydellisyyden, kun kaikki elämäni osa-alueet ovat kunnossa.


Ensinnäkin opiskelen paljon. Usein sitä ei ajattele, mutta suuri osa päivästä kuluu pelkkään opiskeluun, varsinkin kun koeviikko on lähellä. En voi astua sisään koeluokkaan, ennen kuin tiedän, että osaan jokaisen asian koealueesta. Jokaisen käsitteen ja jokaisen päivämäärän. Joskus jopa opettelin kappaleita ulkoa. Tämä vaatii paljon. Lukuisia tunteja pänttäämistä ja asioiden läpikäyntiä. Kokeessa kuitenkin kysytään enintään kymmenen kysymystä. Tällöin harmittaa. Tiedän kyllä, että luen itseäni varten, en kokeita, mutta olisin halunnut vastata ja kirjoittaa paperille kaiken, mitä tiesin aiheesta.


Seuraava huolenaiheeni päivittäin on kroppani. Laadin kuukauden treenisuunnitelman, jokaiselle päivälle oman treeniohjelman ja treenaan lähes päivittäin. Silti mietin, riittääkö se? Haluan sen täydellisen vartalon, jota kellään ei oikeasti ole. Jos salilla ei aika riittäisi viimeiseen sarjaan, mä teen sen silti, vaikka tulis kuinka kiire. Petyn, jos en nää tuloksia ja harmittaa, jos joudun jättämään treenin väliin esim. flunssan takia. Tällöin tuntuu, että kaikki salilla tekemä työ menee hukkaan.  Tiedän kyllä, että vartaloni on aivan sopivassa kunnossa, eikä sitä tarvitsisi millään tapaa muokata, mutta silti en ymmärrä sitä. Haluan olla täydellinen, mitä kukaan ei koskaan tule olemaan.


Murehdin myös paljon tulevaisuudesta ystävieni ja poikaystäväni kanssa. Suunnittelen viikonloput monta kuukautta etukäteen, jotta voisin nähdä edes jotenkin molempia. Ystäviäni nään harvemmin vapaa-ajalla ja se harmittaa. Ärsyttää, kun en pysty järjestämään ja suunnittelemaan aikaa sekä tekemistä. Pelkään, että ystäväni tylsistyvät kanssani ja epäonnistun. Yritän olla kaikkea, mitä täydellinen ystävä olisi. Kun en pysty, niin pelottaa yrittää ollenkaan. Kaikki tai ei mitään.

En siis suoraan sanottuna osaa elää hetkessä. Pelkään virheitä ja epäonnistumisia. Olen perfektionisti. Tavoittelen täydellisyyttä ja joskus tekemissäni asioissa aikaa kuluu todella kauan, koska kaikki pienet yksityiskohdatkin pitää olla kunnossa. Yritän vältellä tilanteita, joissa voisin epäonnistua. Kaikki on jokapäiväistä suorittamista. Huomaan nyt, kuinka kaikki asiat jäävät keskeneräisiksi, kun yritän tavoitella täydellisyyttä.


En usein jaksa panostaa ulkonäkööni esim. meikkaamalla tai laittamalla hiuksiani lukuunottamatta erikoistapauksia, syynä edelleenkin se kaikki tai ei mitään. Kuljen usein pelkissä urheiluvaatteissa, vaikka mulla olis kaappi täynnä hienoja käyttämättömiä vaatteita. Koko kropan pitää olla hyvässä kunnossa, jotta olisi järkevää laittautua. Miksi meikata, jos kaikki muu ei ole täydellistä. Täydellisyyden tavoittelu luo paljon stressiä ja lisää paineita. Kukaan ei ole, eikä tule koskaan olemaan täydellinen. Kaikissa meissä on virheitä. Jos osaisin elää tässä hetkessä, voisin olla nyt just todella onnellinen ja tyytyväinen itseeni, ilman murheita tulevasta. Täytyisi vaan ymmärtää, että mun ei tarvitse olla täydellinen.




  Toivottavasti saitte edes vähän kiinni, siitä mitä yritin kertoa. Löydättekö elämästänne jonkun asian, jota vain suoritatte ja yritätte muuttaa täydelliseksi? Itse löysin aika monta. 
Pieni täydellisyyden tavoittelu on hyvästä, motivaatio pysyy korkealla ja ihminen kokee onnistumisen tunteita saavuttaessaan jotain tavoittelemaansa. Itselläni tavoitteet nousevat välillä mahdottomiksi saavuttaa. 
Henkiseen hyvinvointiin panostaminen on kaikkein tärkeintä ja minunkin pitäisi aloittaa tasapainoon pyrkiminen. En vain uskalla aloittaa, koska pelkään epäonnistuvani ja lisääväni listaani vielä yhden päivittäisen suorittamisen.




Toivonkin, että jokainen löytäisi aikaa omalle itselleen, miettisi asioita ja keskittyisi tähän hetkeen. 
Ja muistakaa, on täysin ok olla juuri sellainen kuin olet!
♥ Susanne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti